Siltavaikutukset

Siltavaikutukset ovat sedimentin kertymisen ja kulkeutumisen vesistöihin sekä niihin liittyvien fyysisten, biologisten ja taloudellisten vaikutusten kokonaisuus. Sedimenttihajoitus ja liettymisen lisääntyminen voivat johtua sekä luonnollisista että ihmisen toiminnasta, kuten maataloudesta, metsänhoidosta, rakentamisesta, kaupunkirakentamisesta ja tulvasuojelun toimenpiteistä.

Siltavaikutusten pääasialliset aiheuttajat ovat maaperän eroosio, jokien ja jokisuistojen normalisoituu sedimenttien kulku sekä rakennettujen rakenteiden, kuten pato- ja säännöstelyjärjestelmien, vaikutus sedimentin kulkeutumisen valtateihin. Jos veden aikaansaama sedimentointi lisääntyy, vesistöihin kertyy moreenia, hiekkaa ja liejuja nopeammin kuin ne ehtivät liueta tai siirtyä eteenpäin.

Ympäristövaikutukset ilmenevät esimerkiksi veden läpinäkyyden heikkenemisenä, valon tunkeutumisen rajoittumisena ja fotosynteesin vähenemisenä vesikasvillisuudessa. Sedimentti peittää pohjasedimenttejä, mikä heikentää pohjasta riippuvien eliöiden elinympäristöjä ja voi vähentää monimuotoisuutta sekä ruokaketjujen toimivuutta. Puhdistus- ja juomavesiverkostoissa siltapitoisuus nostaa vedenkäsittelyn kustannuksia ja voi lyhentää vedenhankinnan kapasiteettia. Biologiset vaikutukset ulottuvat kalojen lisääntymisalueisiin, kuten jokien kaloille tärkeisiin kutualueisiin, sekä pohjaeläimistöön.

Hallinta- ja ehkäisutoimenpiteet painottuvat eroosion vähentämiseen, maatalouden ja metsänhoidon parhaiden käytäntöjen käyttöönottoon sekä ranta- ja kosteikkosuojeluun. Myös sedimenttiä sitovien rakenteiden ja vedenkäsittelyn prosessien kehittäminen sekä siltauksien hallinta voivat vähentää siltavaikutuksia.

---