Sijoituspääoma

Sijoituspääoma on yrityksen liiketoiminnan rahoittamiseen sidottua pääomaa, joka kohdistuu pitkäaikaisiin varoihin ja investointeihin. Se kuvaa, kuinka paljon pääomaa on sitoutunut tuotantoon, käyttöomaisuuteen ja muihin pitkäaikaisiin yritystoiminnan tarpeisiin. Sijoituspääoma eroaa käyttöpääomasta, joka koostuu päivittäiseen toimintaan tarvittavista lyhytaikaisista varoista ja veloista.

Sijoituspääoma muodostuu ensisijaisesti omasta pääomasta ja pitkäaikaisista veloista sekä muista pitkäaikaisista rahoituslähteistä. Siihen voidaan sisällyttää sekä aineelliset että aineettomat käyttöomaisuusinvestoinnit sekä muut pidemmän aikavälin investoinnit. Eri laskentatavissa määritelmä voi vaihdella: yleisimmät tavat ovat

- sijoituspääoma = omistajien pääoma + pitkäaikainen velka − ylimääräiset käteisvarat ja sijoitukset;

- tai sijoituspääoma = kokonaisvarat − ei-korkoa kantavat nykysettevelat.

Merkitys ja käyttö: sijoituspääomaa käytetään mittarina, jolla arvioidaan, kuinka tehokkaasti yrityksen pääoma tuottaa tulosta. Yksi keskeisistä mittareista on sijoitetun pääoman tuotto (ROIC), joka määritetään yleensä NOPATin ja sijoituspääoman suhteena. Korkea ROIC viittaa parempaan arvonluontiin suhteessa käytettyyn pääomaan.

Rahoitus ja päätöksenteko: sijoituspääomaa tarkastelee sekä yrityksen johdon että sijoittajien näkökulmasta sijoituspäätösten, investointikohteiden ja_EXIT-kustannusten vertailussa. Käytännössä sijoituspääomaa voivat vaikuttaa väistämättä esimerkiksi tuotantoteknologia, uusien projektien riskiprofiilit sekä toimintaympäristön verrokkien vertailu.

Rajoitukset: mittarin laskentatavat voivat vääristää vertailua yritysten välillä, erityisesti toimialasta riippuen ja silloin kun liiketoiminta on pääomaintensiivistä tai pääomaintensiivisyyden tasot muuttuvat merkittävästi.