Siirtymäsäännösten

Siirtymäsäännökset ovat uuden lain tai säädöksen osa, joka määrittelee, miten vanhasta oikeudellisesta järjestelmästä siirrytään uuteen. Niiden tarkoituksena on turvata oikeusturva, oikeusvarmuus ja toiminnan jatkuvuus sekä välttää oikeudellinen tyhjiö. Siirtymäsäännökset voivat määrittää voimaantulopäivän, siirtymäajan kestoon liittyviä järjestelyjä sekä ohjata menettelyjä ja oikeuksia, jotka ovat olleet voimassa ennen lain voimaantuloa.

Sisältö ja tyypilliset kohdat vaihtelevat, mutta niihin usein kuuluvat: voimaantuloaika ja mahdollinen vaiheittainen soveltaminen, erilliset säännökset siitä, mitkä vanhat säännökset korvataan ja mitkä jäävät voimaan väliaikaisesti, sekä ohjeet ongoing-tilanteisiin (käsittelyssä olevat asiat, vireillä olevat toimenpiteet). Siirtymäsäännökset voivat myös sälyttää uusien velvoitteiden soveltamisen alkua varten siirtymäajan tai antaa erityisoikeuksia ja -vapautuksia. Retroaktiivinen soveltaminen on mahdollinen vain, jos laissa niin nimenomaan määrätään.

Lainsäädännössä siirtymäsäännökset ovat usein osa lain kokonaisuutta ja voivat viitata muihin säädöksiin sekä EU-oikeuteen. Niiden tarkoituksena on tarjota hallinnolle ja oikeudenkäynneille selkeys sekä ennakoitavuus muutoksen aikana. Tulkinta riippuu kontekstista sekä siitä, miten säännökset on kirjoitettu, ja ne voivat vaikuttaa sekä yksittäisiin tapauksia että yleiseen oikeudelliseen järjestykseen.