Sideriitti

Sideriitti (FeCO3) on raudan ja hiilidioksidin muodostama epäorgaaninen mineraali. Se kuuluu karbonaatitryhmään ja crystallisoituu rhomboedraalisen järjestelmän mukaan. Sideriitti syntyy erityisesti vähätiheissä, reduktoituneissa ympäristöissä, ja se esiintyy yleisesti sedimentaarisissa kivissä sekä koncretionteina, usein kivihiilisektoreissa ja diageenisten kerrostumien yhteydessä. Sen muodostuminen voidaan nähdä rautapitoisen veden ja hiilidioksidin yhdistelmän precipitaationa.

Kemiallinen koostumus on FeCO3, mutta mineraali sisältää usein pieniä epäpuhtauksia magnesiumia, mangaania, calciumia ja muita alkuaineita, jotka voivat vaikuttaa väriin ja tilaan. Ominaisuudet vaihtelevat: väri on useimmiten vaalean kellertävänruskeasta harmaaseen, joskus vihertävän tai punertavan sävyyn. Kiilto on lasinen, läpinäkyvyys vaihtelee läpinäkyvästä läpinäkyväksi tai opaakkisuuteen. Kovuus Mohsissa on noin 3,5–4, tiheys noin 3,96 g/cm3. Cleavage on rhomboedraalinen, mikä vaikuttaa kiteiden jakautumiseen.

Sideriitti reagoi hapantuvien aineiden kanssa vapauttaen hiilidioksidia; reaktio korostuu mineraalin altistuessa happamoitumiselle tai eroosiolle. Hapettumisen vaikutuksesta sideriitti voi muuttua muun muassa goethiitiksi tai magnetiitiksi. Taloudellisesti sideriitti on ollut perinteinen rautamalmin lähde, mutta nykyisin se on vähemmän tärkeä kuin magnetiitti tai hematii. Nimi tulee kreikkalaisesta sideros- sanasta, joka tarkoittaa rautaa.