Siaalihappoja

Siaalihappoja ovat solukalvojen ja limakalvojen glykolipidien sekä glykoproteiinien hiilihydraattiyhdisteissä esiintyviä happoja, joilla on negatiivinen varaus fysiologisessa pH:ssa. Yleisin siaalihappo on neuramiinihappo, N‑acetylneuraminic acid (Neu5Ac). Joissakin eläinlajeissa esiintyy myös N‑glykolyyli-neuramiinihappoa (Neu5Gc). Ihmisillä endogeeninen Neu5Gc‑synthesis puuttuu CMAH‑geenin inaktivaation vuoksi, mutta Neu5Gc voi tulla dieettisesti ja aiheuttaa vasta-ainereaktioita.

Siaalihappojen biosynteesi ja lisäys tapahtuvat Golgissa: Neu5Ac aktivoidaan CMP‑Neu5Ac ‑donoriksi, ja sialyltransferaasit siirtävät Neu5Ac:n glykan päähän muodostaen glykolipidien ja glykoproteiinien siaalilinkkejä. Yleisimmät linkkityypit ovat α2‑3, α2‑6 ja α2‑8.

Rooli ja merkitys: Siaalihapot vaikuttavat solukalvon varaukseen, rakenteeseen ja solujen vuorovaikutuksiin sekä immuunisäätelyyn siglekkien kautta. Ne toimivat reseptoreina monille patogeeneille ja viruksille, kuten influenssavirukselle, jonka sidealeva hemagglutini sitoutuu siaalihappoihin linkkityypin mukaan. Siaalihappojen määrä ja tyyppi muuttuvat sairauksissa, jolloin ne voivat vaikuttaa esimerkiksi syövän kasvun ja metastasoinnin säätelyyn.

Terveysnäkökulmia: Neu5Gc‑vastaaineet ovat tutkimuksen kohde autoimmuunien ja syövän yhteydessä, ja neuraminidaasin estäjät (esim. oseltamivir, zanamivir) ovat tärkeitä influenza-lääkkeitä.