Sensitiivisyysmittareita

Sensitiivisyysmittareita ovat mittausvälineet, joiden tarkoituksena on määrittää kohteen sensitiivisyys eli vasteherkkyys ulkoiselle ärsykkeelle. Sensitiivisyys voidaan ymmärtää kahdella tavalla: kuinka suuri ärsyke on tarpeen tuottamaan määritelty vaste, sekä kuinka voimakas tulos on suhteessa sisääntulevaan signaaliin. Mittaustarpeet ja käytettävät laitteet vaihtelevat alasta riippuen, mutta perusidea on aina tutkia vasteen suuruutta tai herkkyyttä tuloa vastaan.

Erilaisissa sovelluksissa sensitiivisyysmittareita käytetään laajasti. Elektroniikassa sensitiivisyys määritellään usein tulon ja tulostason suhteena, esimerkiksi Vout/Vin tai dB-asteikolla. Mikrofoneilla sensitiivisyys ilmoitetaan usein millivolteina per pascal (mV/Pa) tai vastaavina yksiköinä. Radiovastaanottimissa sensitiivisyys tarkoittaa pienimmän vastaanotettavan signaalin voimakkuutta, jonka laite pystyy erottamaan määritellyllä suorituskyvyllä (esimerkiksi tietty SNR). Optiikassa sekä fotonisten sensorien että fotonisten mittauksien yhteydessä sensitiivisyys kuvaa reagointia valoon tai muuhun säteilyyn.

Mittaustapa vaihtelee kohteen mukaan, mutta yleinen menettely on asettaa tunnettu ärsyke ja mitata sen vaikutus, jolloin saadaan suhde tulos–syöte. Tärkeitä tekijöitä ovat mittausolosuhteet, kuten lämpötila ja taustakohina, sekä välineen lineaarisuus, mittaussekunnit ja virhearviointi. Sensitiivisyysmittareita käytetään sekä tuotannon laadunvalvonnassa että tutkimus- ja kehitystyössä pilkottaessa järjestelmien herkkyyttä ja suorituskykyä.