Sementtityyppien

Sementtityyppien käsite kattaa rakennus- ja rakennusteollisuudessa käytettyjen sementtien erilaiset koostumukset ja suorituskykyominaisuudet. Tyyppien valinta vaikuttaa betonin tai laastin lujuuteen, kestävyyteen sekä työstettävyyteen erilaisissa olosuhteissa. Sementtityypit määritellään sekä kansainvälisissä että kansallisissa standardeissa, kuten Euroopan EN 197-1:ssä.

Euroopassa EN 197-1 määrittelee pääryhmät CEM I–V. CEM I on Portland-sementti ilman merkittäviä lisäaineita. CEM II on Portland-komposiittisementti, jossa osa klinkkerista korvataan lisäaineilla kuten lentotuhkalla tai kuonalla sekä luonnollisilla pospoolosilla. CEM III on korkean kuonan- tai slagisisällön sementti, jonka klinkkerin osuus on pienempi. CEM IV on pozzolaaninen sementti, ja CEM V on Portland-sementti useiden lisäaineiden kanssa. Samankaltaiset luokitukset ovat käytössä myös muualla maailmassa; Suomessa noudatetaan pitkälti samoja periaatteita.

Ominaisuuksiltaan sementtityypin valinta vaikuttaa varhaiseen ja lopulliseen lujuuteen, hydrataation lämpökuormaan sekä kestävyyteen jäätymis-sulamisolosuhteissa ja sulfaatti- tai kloridi-iskuihin. Työstettävyys sekä asettumisominaisuudet riippuvat lisäksi käytettyjen lisäaineiden määrästä ja laadusta.

Ympäristövaikutukset ovat merkittäviä: sementin tuotanto kuluttaa energiaa ja aiheuttaa runsaasti hiilidioksidipäästöjä. Blended- ja vähä klinkkeripitoiset sementit voivat pienentää koko rakennusmateriaalin päästöjä sekä parantaa kestävyyttä pitkällä aikavälillä. Tiedot ja suositukset löytyvät teknisistä tietosivuista sekä soveltuvista standardeista.