Selitteisiin

Selitteet viittaavat kielitieteessä ja tekstintutkimuksessa käytettyihin lisäselityksiin, joita liitetään sanoihin, ilmauksiin tai käsitteisiin. Ne voivat sisältää käännös-, merkitys-, taivutus- tai kontekstuaalista tietoa, jonka avulla lukija ymmärtää, mitä sana tai ilmaisu merkitsee kyseisessä yhteydessä. Selitteiden tarkoituksena on vähentää epäselvyyksiä, joita aiheuttavat polyseemiset sanat, kulttuurisidonnaiset viittaukset sekä vanhojen tekstien erikoiskäytännöt.

Tyyppejä ovat muun muassa semanttinen selite, joka kuvaa merkitsevyyden ilmenemistä; syntaktinen selite, joka kertoo sanan taivutus- ja lauseyhteysvaihtoehdoista; sekä kulttuuriset tai käännösselitteet, jotka antavat vastineen tai kulttuurisen kontekstin. Digitaalisissa teksteissä selitteet voivat sisältää myös teknisiä metatietoja, kuten leksikaalisen taustan tai lähteet.

Käyttöesimerkkejä käytöstä: sanakirjoissa selitteet kuvaavat sanan merkityksiä ja käyttöyhteyksiä; historiallisissa tai kriittisissä editioissa ne valottavat sanavalintojen syitä ja tulkinnan kehyksiä; digitaalisiin tekstikokoelmiin lisätyt selitteet parantavat hakua ja kielen välistä ymmärrystä TEI-merkintöjen avulla.

Haasteet ja hyödyt: Selitteiden laatua määrittävät luotettavuus, lähteiden valinta ja päivitys. Liiallinen tai ristiriitainen selite voi hämärtää tekstiä. Hyötyjä ovat luettavuuden ja käännösten laadun paraneminen sekä kieli- ja kulttuuritiedon saatavuuden lisääntyminen.