Satunnaisuusmenetelmät

Satunnaisuusmenetelmät, eli satunnaistamismenetelmät, ovat joukko tekniikoita, joilla pyritään varmistamaan kohteiden valinnan tai järjestyksen satunnaisuus. Näitä menetelmiä käytetään laajasti esimerkiksi tieteellisessä tutkimuksessa, tilastotieteessä, uhkapelaamisessa ja tietojenkäsittelyssä. Satunnaisuuden tavoitteena on poistaa systemaattiset virheet ja puolueellisuus, jotta tulokset olisivat mahdollisimman edustavia ja luotettavia.

Yksi yleisimmistä satunnaisuusmenetelmistä on yksinkertainen satunnaisotanta, jossa jokaisella kohteella on sama todennäköisyys tulla valituksi. Systemaattinen satunnaisotanta on toinen menetelmä, jossa otos muodostetaan valitsemalla kohteet tasaisin väliajoin ennalta määrätystä listasta. Ryväsotanta puolestaan jakaa populaation ryppäisiin ja valitsee sitten satunnaisesti joitakin näistä ryppäistä. Lohkotuotanto, erityisesti stratifioitu satunnaisotanta, pyrkii varmistamaan, että eri alaryhmät populaatiosta tulevat edustetuiksi otoksessa oikeassa suhteessa.

Tietotekniikassa satunnaisuusmenetelmiä toteutetaan usein pseud satunnaisluvun generaattoreilla (PRNG). Nämä algoritmit tuottavat numeerisia sarjoja, jotka näyttävät satunnaisilta, mutta ovat itse asiassa deterministisiä. Todellisessa satunnaisuudessa käytetään fyysisiä ilmiöitä, kuten radioaktiivista hajoamista tai ilmakehän kohinaa. Satunnaisuusmenetelmien oikeaoppinen käyttö on olennaista luotettavien johtopäätösten tekemisessä ja tutkimuksen toistettavuuden varmistamisessa.