Sammutuskaasujärjestelmät

Sammutuskaasujärjestelmät ovat automaattisia tai manuaalisia järjestelmiä, jotka käyttävät paineistettuja kaasuja palojen sammuttamiseen. Ne soveltuvat erityisesti tiloihin, joissa vesipohjaiset sammutusjärjestelmät voivat aiheuttaa merkittäviä vahinkoja, kuten sähköasemiin, palvelinhuoneisiin tai arkistoihin. Sammutuskaasut toimivat yleensä kahdella mekanismilla: ne joko vähentävät hapen pitoisuutta tilassa palon tukahduttamiseksi tai ne absorboivat lämpöä jäähdyttäen palon reaktiota.

Yleisimpiä sammutuskaasuja ovat inerttikaasut, kuten typpi (Nitrogen), argoni (Argon) ja hiilidioksidi (CO2), sekä niin sanotut puhtaat sammutusaineet, kuten HFC-kaasut (hydrofluorocarbons) ja FK-kaasut (fluorocarbons). Valinta riippuu suojattavan tilan koosta, tyypistä ja siellä olevista materiaaleista. Inerttikaasut ovat ympäristöystävällisiä, mutta vaativat suuria määriä, mikä voi johtaa tilan nopeaan paineen nousuun. Puhtaat sammutusaineet ovat tehokkaita pienemmillä tilavuuksilla, mutta niillä voi olla korkeampi kasvihuonepotentiaali.

Sammutuskaasujärjestelmän suunnitteluun ja asennukseen liittyy useita vaiheita. Ensinnäkin on suoritettava riskien arviointi ja määriteltävä suojattavat tilat. Tämän jälkeen valitaan sopiva sammutuskaasu ja lasketaan tarvittava määrä. Järjestelmä koostuu tyypillisesti sammutuskaasusäiliöistä, putkistoista, suuttimista ja laukaisumekanismeista, kuten paloilmaisimista ja ohjauskeskuksesta. Turvallisuus on ensiarvoisen tärkeää, joten järjestelmiin kuuluu usein ennakkohälytys ja poistumisopasteet varmistamaan henkilöstön turvallinen poistuminen ennen kaasun vapautumista.