Salausalgoritmit

Salausalgoritmit ovat kryptografian menetelmiä, jotka muuttavat selvätekstin luettavasta muotosta salattu viestiin siten, että vain oikean avaimen haltija voi palauttaa alkuperäisen sisällön. Yleisesti niitä jaotellaan symmetriseen ja asymmetriseen salaukseen. Symmetrisessä salauksessa sama avain sekä salaa että purkaa viestin, kun taas asymmetrisessä käytetään julkista avainta salaukseen ja yksityistä avainta purkuun.

Symmetriset salausalgoritmit voivat olla lohkosalaus- tai virtasalausmenetelmiä. Lohkosalaus, kuten AES, DES ja Triple DES, salaa data tavuittain lohkoina. AES on nykyisin yleisimmin käytetty, ja sille on käytettävissä 128, 192 tai 256 bitin avaimet. Virtasalaus, kuten ChaCha20, käsittelee dataa virtana. Turvallisuus riippuu lisäksi tilan käyttömuodoista (esim. CBC, GCM) sekä oikean avaimeen ja datan järjestykseen.

Asymmetriset salausmenetelmät, kuten RSA ja elliptic curve cryptography (ECC), käyttävät julkista ja yksityistä avaintaa. Niitä käytetään avaintenvaihtoon, digitaalisiin allekirjoituksiin ja identiteetin todentamiseen, mutta ne ovat yleensä hitaampia suurten tietomäärien salauksessa, joten niitä käytetään usein yhdessä symmetrisen salauksen kanssa.

Standardit ja turvallisuusvaatimukset ohjaavat salaussovelluksia. Kansainvälisiä suosituksia ovat esimerkiksi NISTin standardit ja ISO/IEC -standardit sekä toteutuskohtaiset ohjeet: oikeat avaimenpitämiskäytännöt, avainten kierrätys ja kryptografinen agility. Vanhoja tekniikoita, kuten DES tai RC4, pidetään nykyisin epävarmoina ja ne on poistettava käytöstä.

Pitkän aikavälin turvallisuus vaatii jatkuvaa arviointia ja huolellista avainhallintaa sekä toteutusten suojaamista sivullisten hyökkäyksiä vastaan, kuten sivupiirroksia ja eristämättömät toteutukset. Myös kvanttitietokoneiden kehityksen myötä tutkitaan post-quantum -salausmenetelmiä.