Saavutettavuuslainsäädäntö

Saavutettavuuslainsäädäntö viittaa lakeihin ja säädöksiin, jotka määrittelevät ja edellyttävät digitaalisten ja fyysisten ympäristöjen saavutettavuutta. Tavoitteena on varmistaa, että kaikki ihmiset, mukaan lukien ne, joilla on vammoja tai toimintarajoitteita, voivat käyttää palveluita, tietoa ja fyysisiä tiloja ilman esteitä. Tällainen lainsäädäntö pyrkii edistämään tasa-arvoa ja osallisuutta yhteiskunnassa.

Eri maissa on omat saavutettavuuslainsäädäntönsä, jotka voivat kattaa laajan kirjon alueita. Digitaalisen saavutettavuuden osalta lainsäädäntö voi koskea verkkosivustoja, mobiilisovelluksia ja digitaalisia asiakirjoja. Se voi perustua kansainvälisiin standardeihin, kuten Web Content Accessibility Guidelines (WCAG), ja edellyttää esimerkiksi tekstivastineita kuville, selkeää kielenkäyttöä ja näppäimistöllä navigoimisen mahdollisuutta. Fyysisen saavutettavuuden lainsäädäntö puolestaan keskittyy rakennusten, kulkuväylien ja julkisten tilojen suunnitteluun ja toteutukseen siten, että ne ovat käytettävissä esimerkiksi pyörätuolilla liikkuville tai näkövammaisille.

Saavutettavuuslainsäädännön noudattamista valvotaan yleensä viranomaisten toimesta, ja laiminlyönnistä voi seurata sanktioita. Lain tavoitteena on luoda yhdenvertaisempi yhteiskunta, jossa jokaisella on mahdollisuus osallistua täysimääräisesti. Lainsäädäntö kehittyy jatkuvasti teknologian ja yhteiskunnallisten tarpeiden muuttuessa.