SQLjärjestelmien

SQLjärjestelmät ovat tietokantaohjelmistoja, joiden päätehtävänä on tallentaa, hallita ja hakea rakenteellista dataa. Ne käyttävät SQL-kieltä ensisijaisena käyttöliittymänä ja noudattavat relaatiomallia, jossa tieto esiintyy taulukkoina ja taulujen väliset suhteet määritellään avaimien avulla. Näitä järjestelmiä käytetään sekä päivittäisten tapahtumien tallennukseen (OLTP) että laajempien analyyttisten tehtävien tukemiseen (OLAP).

Keskeisiin ominaisuuksiin kuuluvat ACID-transaktioiden tuki sekä DDL-, DML- ja DCL-käskyt skeeman hallintaan, datan muokkaukseen ja käyttöoikeuksiin. ACID-ominaisuudet takaavat, että tapahtumat ovat atomisia, yhtenäisiä, eristettyjä ja kestävät järjestelmävirheitä. Useimmat järjestelmät tukevat myös palautuvuutta ja lokitusta, jotta tietojen eheys voidaan varmistaa.

Arkkitehtuuriltaan SQL-järjestelmät voivat käyttää erilaisia tallennusmoottoreita: ne voivat tarjota sisäisen tai erillisen varastointikerroksen sekä hakualgoritmeja, indeksoinnin ja kyselyoptimoinnin. Niihin kuuluu näkymiä, tallennettuja prosedyyreja ja triggereitä sekä tuki replikointiin ja varmuuskopiointiin. Skaalautuvuutta haetaan klusteroinnilla, replikoinnilla sekä joissain tapauksissa horisontaalisella shardingilla.

Tunnetuimpia SQL-järjestelmiä ovat PostgreSQL, MySQL/MariaDB, Oracle Database, Microsoft SQL Server ja SQLite. Ne eroavat lisenssien, tuen ja käyttötavojen suhteen sekä paikallisessa että pilvipohjaisessa ympäristössä. Valinta riippuu sovelluksen vaatimuksista, kuten transaktiovaatimuksista, suorituskyvystä ja hallittavuudesta.