Sävelaskelpari

Sävelaskelpari on musiikinteorian käsite, jolla tarkoitetaan kahta peräkkäistä sävelaskelta. Se kuvaa kolmen peräkkäisen nuotin välissä tapahtuvaa siirtymää diatonisessa asteikossa, eli miten melodia liikkuu kahden peräkkäisen askeleen kautta. Sävelaskelparin koostumus riippuu siitä, millaiset ovat yksittäiset sävelaskeleet: täysaskel (kaksi puolisävelaskelta) ja puolisävelaskel (semitone).

Esimerkit C-duurin sävellajista havainnollistavat tyypillisiä sävelaskelparien muotoja. C–D–E muodostaa sävelaskelparin, jossa ensimmäinen ja toinen askel ovat täysaskelia (W+W). D–E–F on täysaskel + puolisävelaskel (W+H). E–F–G on puoliskin ja täysaskel (H+W). Näin ollen diatonisissa skaaloissa eri vaiheissa esiintyy sekä kaksinkertaisia täysaskelparien että sekoitettuja koostumuksia.

Sävelaskelparit ovat hyödyllisiä sekä melodian analysoinnissa että sävellyksessä. Ne auttavat ymmärtämään liikkeen luonnetta, sointujen sijoittelua ja melodian virtaa, sekä tarjoavat työkaluja opetuksessa ja kompositionaalisessa suunnittelussa. Sävelaskelparien tunteminen tukee myös improvisaatiota, kun halutaan ennakoida, millaisia äänivälejä seuraa toivotut liikkeet seuraavaksi. Forts: Termiä käytetään erityisesti suomenkielisessä musiikinteoriassa kuvaamaan diatonisen sävelkulun peruselementtejä.