Säteilyntunnistimien

Säteilyntunnistimet ovat laitteita, jotka on suunniteltu havaitsemaan ja mittaamaan ionisoivaa säteilyä. Ionisoiva säteily, kuten alfa-, beta-, gamma- ja röntgensäteily sekä neutronit, omaa riittävästi energiaa irrottamaan elektroneja atomeista tai molekyyleistä, joita se kohtaa. Säteilyntunnistimet hyödyntävät tätä ominaisuutta säteilyn läsnäolon ja voimakkuuden määrittämiseksi.

Eri tyyppisiä säteilyntunnistimia on olemassa, ja ne perustuvat erilaisiin fysikaalisiin periaatteisiin. Yleisiä tyyppejä ovat kaasutäytteiset ilmaisimet, kuten Geiger-Müller-putket, joissa säteily ionisoi kaasua ja synnyttää sähköisen pulssin. Kiteisillä ilmaisimilla, kuten scintillointi-ilmaisimilla, säteily saa kiteet lähettämään valoa, joka sitten muunnetaan sähköiseksi signaaliksi. Puolijohdetunnistimet, jotka perustuvat puolijohdemateriaalien, kuten piin tai germaniumin, ominaisuuksiin, ovat myös yleisiä ja tarjoavat hyvän erottelukyvyn. Elektret-ilmaisimia käytetään usein passiivisina mittalaitteina, jotka tallentavat kumulatiivista säteilyannosta.

Säteilyntunnistimia käytetään monilla aloilla. Niitä hyödynnetään ydinteollisuudessa, terveydenhuollossa säteilyhoidossa ja kuvantamisessa, ympäristön seurannassa, teollisuusprosesseissa ja tieteellisessä tutkimuksessa. Turvallisuustarkoituksissa niitä käytetään esimerkiksi lentokentillä tai rajavalvonnassa epäilyttävien radioaktiivisten materiaalien havaitsemiseksi. Tunnistimen valinta riippuu havaittavan säteilyn tyypistä, energiasta ja vaaditusta mittaustarkkuudesta.

---