Sääntömääräysten

Sääntömääräysten käsite viittaa suomalaisessa oikeus- ja hallintokielessä sääntöihin ja määräyksiin, jotka ovat peräisin laeista tai niille alisteisista säädöksistä. Sääntömääräys tarkoittaa sitovaa sääntöä, määräystä tai ohjetta, jonka noudattaminen on laillisesti velvoittavaa.

Sääntömääräysten lähteet löytyvät lainsäädännöstä, kuten laeista (laki) ja asetuksista sekä muista säädöksistä, jotka on annettu valtuuksin. Niillä määritellään pakollisia menettelytapoja, oikeuksia ja velvollisuuksia eri hallinnon aloilla sekä julkisella ja yksityisellä sektorilla. Sääntömääräysten sitovuus perustuu niiden kantaan olevaan lainsäädäntöön, ja ne velvoittavat viranomaisia, yrityksiä sekä yksittäisiä kansalaisia sovellettavan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

Sääntömääräysten suhde muihin ohjeisiin ja sääntöihin on olennaisesti hierarkinen: toisaalta ne voivat olla tiukasti sitovia oikeusnormeja, toisaalta epäformaalimpia ohjeita, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia. Erityisen tärkeää on ymmärtää, että sääntömääräykset voivat vaikuttaa sekä julkisen hallinnon toimintaan että yksityisen sektorin vastuuvelvollisuuksiin, kuten turvallisuus-, ympäristö- ja tietosuoja- sekä hallintomenettelykysymyksiin.

Käytännössä sääntömääräysten noudattaminen edellyttää usein viranomaisten ohjeistusten ja oikeuslähteiden tuntemista. Rikkoen sääntömääräyksiä voidaan joutua hakemaan hallinnollisia seuraamuksia tai oikeudellista vastuuta. Tekstien löytämiseen ja tulkintaan käytetään yleisesti virallisia oikeuslähteitä, kuten Finlexiä ja viranomaisten julkaisuja.