Rytmeinä

Rytmeinä on suomen kielen taivutusmuoto, jolla ilmaistaan, että jokin ilmiö kuvataan tai tarkastellaan rytmisten piirteiden kautta. Kyseessä on rytmi-sanan translatiivinen monikkomuoto, jota käytetään erityisesti akateemisessa tekstissä silloin, kun korostetaan rytmisen rakenteen roolia ilmiön hahmottamisessa.

Etymologia: Rytmi on lainasana, jonka juuret tavallisesti katselevat kreikkalaiseen rhythmosiin, edelleen latinankieliseen rhythmus- ja ranskan rythme -perintöön. Suomen kielessä sana vakiintui 1800–1900-luvuilla, ja ryhmämuodot kuten rytmeinä ovat syntyneet suomalaisen taivutusjärjestelmän kautta.

Käyttö: Rytmeinä-tilaa käytetään, kun tekijä tarkastelee jotakin ilmiötä rytmisen rakenteen näkökulmasta. Musiikissa teoksen rakennetta voidaan tarkastella rytmeinä, joissa toistuvat rytmikaavat ja aksenttien jaksotus. Kielessä ja puheessa prosodiset piirteet, kuten painotus, tempo ja rytminnättömyys, voidaan kuvata rytmeinä. Runoudessa rytmeinä viittaa toistuviin metrimalleihin ja kuvioon, joka määrittelee tekstin tunteen ja sykkeen.

Esimerkit: Tekstin tai puheen rytmeinä analysointi paljastaa toistuvia painotuksia ja rytmisiä kuvioita. Teoksen rytmeinä voidaan nähdä ajallisina tai crescendon kaltaisina rakenteina, jotka vaikuttavat kuulijan tai lukijan kokemukseen. Prosodiset piirteet, kuten säkeiden mitta ja rytmikaavat, kuvataan usein rytmeinä, kun tutkija vertailee eri kerrontatyylejä.

Lähisuhteet: katso myös rytmi, rytmianalyysi, prosodia.

---