Rysäykset

Rysäykset ovat pintaan syntyneitä naarmuja tai viivoja, joita aiheuttavat kovapintaiset kosketuspinnat, kuluminen tai hankaus, sekä käsittely- ja valmistusvaiheet. Termiä käytetään erityisesti pintakäsitellyissä ja kiillotetuissa materiaaleissa, kuten metallissa, lasissa, keramiikassa sekä puu- ja muovipinnoitteissa. Rysäykset voivat olla sekä esteettisiä että toiminnallisia, ja niiden vakavuus vaihtelee pienistä näkyvistä karheuksista syvempiin, hieman valoa hajottaviin uramaisiin rakenteisiin.

Rysäysten luokittelu ja hyväksyntä riippuvat sovelluksesta ja sovellettavista standardeista. Yleisesti ne jaetaan helposti nähtäviin ja syvällisempiin, ja niitä arvioidaan päänäkyymin, syvyyden, pituuden ja linjojen suunnan perusteella. Teollisuudessa rysäykset voivat kuluttaa pinnan suojaavan kerroksen ja vaikuttaa kestävyyteen, joten vakavammat viat voivat vaatia korjausta tai uudelleenpinnoitusta.

Yleisiä syitä rysäyksiin ovat valmistusvaiheessa tapahtuva hankaus ja kosketus, epäoptimaaliset hionta- ja kiillotustekniikat, huonoa suojausta tarjoavan pinnan säilytys sekä kuljetuksen aikana tapahtuva kosketus tai iskut. Ennalta ehkäistään käyttämällä pehmeämpiä käsittelyaineita, oikeanlaista työkalua, huolellista lastausta ja varastointia sekä asianmukaisia korroosiosuojauksia. Korjausmenetelmät vaihtelevat pinnan tilan mukaan; kevyet rysyjä voidaan usein poistaa kiillotuksella tai hionnalla, syvemmät vaativat uudelleenpinnoituksen tai paikkausmenetelmiä.

Rysäykset ovat yleinen käsite pintakäsittelyalalla, ja niiden huomioiminen kuuluu laadunvalvontaan sekä suunnittelun että tuotannon vaiheissa.