Rustokerroksia

Rustokerroksia on termi, jolla tarkoitetaan raudan tai teräksen pinnalle muodostuvaa kerroksellista korroosiotuotosta. Nämä kerrokset syntyvät, kun raudan pinta hapettuu kosteassa ympäristössä ja hapen sekä veden pääsy raudan pintaan mahdollistaa useiden oksidien hydratoituneiden muotojen kehittymisen. Rustokerrokset voivat olla sekä tiiviitä että huokoisia, ja niiden rakenne on tavallisesti kerroksittainen.

Käytännössä rustokerrokset muodostuvat usein sisäisestä, suhteellisen tiiviistä oksidikerroksesta sekä ulompien, kosteutta sekä ioneja läpäisevien kerrosten kokonaisuudesta. Sisimmässä voi muodostua tiiviimpi oksidikerros, joka hidastaa lisäreaktioita, kun taas ulommat kerrokset ovat usein huokoisempia, ja veden sekä suolojen diffuusiolla on suurempi rooli rustin jatkokehityksessä.

Rustokerrosten koostumus vaihtelee ympäristön mukaan ja voi sisältää useita oksidi- ja hydratoituja yhdisteitä, jotka antavat kerrokselle tyypillisen värin ja rakenteen. Esimerkiksi kostean ilman ja suolojen vaikutuksesta kerrokset voivat olla harmaita, keltaisia tai ruskeita. Rustin rakenne ja kerrosten paksuus vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti korroosio etenee ja kuinka helposti kerrokset lähtevät irti.

Korjaus- ja kunnossapidon näkökulmasta rustokerrosten hallinta keskittyy kosteuden vähentämiseen, suojaaviin pinnoitteisiin ja pintakäsittelyihin sekä galvaanisiiin ja inhibitors-käytäntöihin. Rustokerroksia tutkitaan korroosiomekanismien ymmärtämiseksi sekä teollisissa että arkeologisissa sovelluksissa, jotta voidaan suunnitella tehokkaita suojatoimia ja ylläpitoa.