Rullaaminen

Rullaaminen on liike- tai ilmiö, jossa esine sekä pyörii akselinsa ympäri että etenee suhteessa alustaansa. Kun liike tapahtuu ilman liukumaista kitkaa, kosketuspiste on hetkellisesti paikallisesti staattinen ja kappaleen translational nopeus ja sen kulmanopeus ovat kytkettyjä.

Fysikaalisessa yhteydessä rullaaminen voidaan mieltää vierimiseksi ilman liukumista. Yleinen tapa kuvata sitä on v = R·ω, jossa v on kappaleen keskinopeus, R sen ympärysmitta (säteenkoko) ja ω sen kulmanopeus. Tämä suhde pätee esimerkiksi pyörien, palloja tai muiden veistosten liikkeessä, kun ne vierivät pinnoja vasten ilman liukua.

Rullaus myös viittaa metallinmuokkausprosessiin, joka on laajasti käytetty teollisuudessa. Rullauksessa materiaali kuljetetaan kankaiden tai telien väliin ja puristetaan siten, että paksuutta ja/tai leveyttä muutetaan. Prosessia voidaan tehdä kylmässä tai kuumassa tilassa: kylmä rullaus tuottaa hyvän mittatarkkuuden ja pintaviimeistelyn, kuumarakkaus helpottaa muotoilua. Rullauksella voidaan valmistaa levyjä, putkia ja profiileja sekä vaikuttaa materiaalin pehmeydentämiseen ja sisäisiin rakenteisiin.

Käytännössä rullaaminen kattaa sekä yleisen liikkeen kuvaukset että tekniset prosessit. Termiä käytetään usein erottelematta aineellisen liikkeen ja teollisen muokkauksen välillä, vaikka tarkempi suomenkielinen termi teolliselle prosessille on rullaus. Sana juontaa verbiin rullata, jolla kuvataan samanlaista vierimistä liikerataa.