Ripustamisen

Ripustaminen on esineen riippumista tuen varaan, yleensä käyttämällä köyttä, vaijeria, ketjua tai koukkua. Se kattaa sekä kevyiden esineiden, kuten taulujen ja koriste-esineiden, että raskaampien esineiden kiinnittämisen seinille, kattoihin tai muihin rakenteisiin. Ripustamisen tarkoituksena on esineen näkyvyyden ja tilan toimivuuden parantaminen.

Termi muodostuu verbistä ripustaa ja -minen-loppuisesta nominaalista. Suomenkielisessä käytössä ripustaminen viittaa sekä kodin somistukseen että ammatillisiin kiinnitysjärjestelmiin.

Käyttökohteita ovat taide- ja sisustusala, jossa taulut ja teokset asetetaan näkyville; myynti- ja näyttelytilat; sekä uskonnolliset ja arkkitehtoniset tilat, joissa esineitä esitetään. Ripustusta varten kehitetään erilaisia järjestelmiä, kuten taulukiskoja, koukkuja, nauloja ja ankkureita sekä vaijeriyhteyksiä.

Turvallisuus ja kestävyys korostuvat: tuki, esineen painon jakautuminen ja oikea kiinnityspiste varmistavat, että esine pysyy paikallaan. Seinämateriaalit, kiinnitysmenetelmät ja tilan tarkoitus vaikuttavat valintoihin. Oikea etäisyys, linjaus ja vaakataso ovat tärkeitä havainnoinnin kannalta.

Museo- ja konservointikontekstissa ripustaminen noudattaa erityisiä ohjeita, joissa käytetään sopivia materiaaleja, huolehditaan ympäristötekijöistä ja minimoidaan esineen vahingoittuminen sekä vältetään liiallista kuormitusta kiinnityspisteillä.