Riippuvuusteoriat

Riippuvuusteoriat ovat erilaisia selitys- ja ymmärrysmalleja siitä, miten riippuvuus kehittyy, miten se ylläpidetään ja miten siitä toivotaan toipumista. Ne kuvaavat riippuvuuden monimutkaista ja monitasoista luonnetta sekä yksilön että ympäristön vuorovaikutuksessa.

Tärkeimmät suuntaukset ja näkökulmat ovat usein: sairausmalli, jossa riippuvuus nähdään kroonisena sairauden kaltaisena tilana, jonka biologiset ja neurokudokset voivat muuttaa; biolääketieteellinen ja neurobiologinen näkökulma, korostaen palkitsemisjärjestelmän, dopamiinin ja aivojen plastisuuden roolia; sekä oppimis- ja käyttäytymisteoriat, joissa riippuvuus nähdään vahvistumis- ja tottumien tuotteena. Kognitiiviset teoriat korostavat odotuksia, reaktioita stressiin ja päätöksenteon virheitä, kun taas sosiaaliset ja ympäristötekijät painottavat perheen, ystäväverkostojen, taloudelliset olosuhteet ja kulttuuriset normit.

Riippuvuusteoriat huomioivat myös kehityksen ja elämänkulun: nuoruusiän riskit, tilanteiden muutokset ja elämän hallinnan tunteen heikkeminen voivat vaikuttaa käytöksen muutoksiin. Monissa nykyisissä lähestymistavoissa yhdistetään biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät (biopsykososiaalinen malli), mikä tukee kokonaisvaltaista hoito- ja ennaltaehkäisystrategiaa sekä politiikkaa.

Kritiikkiä riittää siinä, että yksittäisiä syitä ei aina voi erottaa ja stigma voi estää hoitoon hakeutumista. Riippuvuusteoriat kuitenkin tarjoavat puitteet ymmärtää monimutkaisen ilmiön ja ohjata toipumisen kannalta tehokkaita menetelmiä.