Reostuskoormust

Reostuskoormust tarkoittaa haittoja aiheuttavien epäpuhtauksien määrää, joka siirtyy ympäristöön tietyn aikajakson aikana. Sillä mitataan ympäristöön kohdistuvaa painetta ja se toimii keskeisenä tunnuslukuna sekä vesistöissä että ilmassa. Reostuskoormust voidaan esittää massana aikayksikön mukaan (esim. kilogrammaa päivässä, tonnia vuodessa) tai joissakin tapauksissa tiivistettynä pitoisuuksina ja virtaavuuksina vedenkierrossa.

Reostuskoormust arvioidaan yleensä erottelemalla lähteet point-lähteistä ja hajautetuista (diffuse) lähteistä. Vesistöissä kuorman laskenta voi olla esimerkiksi kuorman = pitoisuus × tilavuusvirta sekä ajan summausta koko tarkasteluajalle. Ilmastonäkökulmasta reostuskoormus vastaa päästönopeutta ilmakehään, josta se voidaan muuntaa lieu- tai sedimentaatiopesäkkeisiin. Epäpuhtauksia voivat olla ravinteet kuten typpe ja fosfori, raskasmetallit sekä orgaaniset aineet, mutta laskentatavat riippuvat kohteesta ja valituista yhdisteistä.

Seurantaan ja mallintamiseen käytetään mittauksia, jatkuvatoimisia mittareita sekä massatasapaino- ja kulkeutumismalleja. Epävarmuutta tuovat sekä luonnonvaihtelu että mittausvirheet, tuntematon hajontamalli sekä lähteiden konfiguraation epävarmuudet.

Reostuskoormust käytetään ympäristöjohtamisessa ja politiikassa. Se ohjaa vesien suojeluun tähtääviä toimenpiteitä, laattaa päästövähennystavoitteita sekä kannusteita, kuten luvanvaraista päästöjen hallintaa ja vaatimuksia parhaan käytännön tekniikan soveltamisesta. Esimerkkeinä ovat ravinteiden jaoken hallinta maataloudesta sekä teollisten päästöjen optimointi, jotta vedenlaatu ja ilmanlaatu pysyvät hyvänä.