Renormalisaatiopisteitä

Renormalisaatiopisteitä, suomeksi renormalisaatiopisteet, on käsite teoreettisessa fysiikassa, erityisesti kvanttikenttäteoriassa. Se liittyy tapaan käsitellä äärettömyyksiä, jotka ilmestyvät laskettaessa fysikaalisia suureita, kuten hiukkasten vuorovaikutuksia. Kvanttikenttäteoriassa laskut johtavat usein integraaleihin, jotka divergoivat, eli antavat äärettömän tuloksen. Renormalisaatiopisteet ovat tyypillisesti arvoja, joilla nämä divergenssit ilmenevät.

Renormalisaatio on prosessi, jossa nämä äärettömyydet eliminoidaan systemaattisesti. Tämä tehdään määrittelemällä fysikaaliset suureet uudelleen tietyissä energiaskaaloissa tai pituusskaaloissa. Renormalisaatiopisteet ovat näitä määritteleviä pisteitä. Yksinkertaistettuna voidaan ajatella, että teorian parametrit, kuten massat ja kytkentävakiot, riippuvat siitä mittakaavasta, jolla niitä tarkastellaan. Renormalisaatiopisteet ovat avainasemassa tämän mittakaavariippuvuuden kuvaamisessa.

Kun laskettaessa fysiikan teorioita ilmestyy äärettömyyksiä, ne voidaan usein poistaa uudelleenmäärittämällä teorian perusparametrit tietyissä pisteissä. Nämä pisteet, joissa teorian käyttäytyminen on määritelty ja äärettömyydet "sidottu", ovat renormalisaatiopisteitä. Tämä prosessi on välttämätön, jotta kvanttikenttäteoriat tuottaisivat ennusteita, jotka voidaan verrata kokeellisiin tuloksiin. Renormalisaatiopisteet mahdollistavat siis teorian ennustusvoiman.