Reflektiivisuus

Reflektiivisuus on kyky ja käytäntö tarkastella kriittisesti omaa ajattelua, toimintaa ja sosiaalista asemaa sekä niiden vaikutusta havaintoihin, tulkintoihin ja päätöksiin. Sillä tarkoitetaan erityisesti sitä, miten tutkijan subjektiivisuus, arvot ja valtasuhteet voivat muokata tutkimusprosessia ja sen tuloksia.

Teoreettisesti reflektiivisuus on ollut keskeinen käsite sosiologiassa ja antropologiassa. Siinä korostetaan, että tieto ei ole neutraalia vaan rakentuu sekä yhteiskunnallisista rakenteista että tutkijan omasta tilanteesta. Eri suuntauksissa korostetaan erilaisia aspektteja, mutta yhteinen idea on tunnistaa jaala itseensä kohdistuvat vaikutukset sekä pyrkiä läpinäkyvyyteen tutkimusprosessissa.

Käytännössä reflektiivisuus ilmenee esimerkiksi positionality-tietoisuutena ja tutkijan roolin sekä aseman avoimena käsittelynä tutkimusasetelmissa. Tutkija dokumentoi omat oletuksensa, mahdolliset vinoumat sekä sen miten oma tausta ja asema voivat muokata aineiston keruuta, tulkintaa ja johtopäätöksiä. Reflektiivisuus kannustaa myös kriittiseen tarkasteluun siitä, miten kieltä, discurssia ja kontekstia käytetään tutkimuksessa.

Laajemmin käsite voidaan jakaa meta- ja discursiiviseen refleksiivisyyteen: tutkimusprosessin ja analyysin rakenteiden sekä kielen ja ilmaisutapojen tutkiminen, jotta tulkinnat eivät väistämättä heijastu tutkijan oletuksiin. Reflektiivisuus on usein tärkeä osa laadullisen tutkimuksen menetelmäopetusta ja eettistä asennekasvatus.