Refleksitoimintoja

Refleksitoimintoja ovat kehon automatisoidut, nopeat vasteet ärsykkeisiin, jotka syntyvät refleksikaarella. Refleksikaari koostuu aistinreseptorista, afferentista neuronista, mahdollisesta interneuronista keskushermostossa, efferentista neuronista ja efektorista (lihaksesta tai rauhasesta). Usein refleksit välittyvät ilman tietoisen aivotoiminnan välitystä, mikä mahdollistaa nopean vasteen ja suojan.

Refleksitoimintoja voidaan luokitella pääpiirteittäin somattisiin ja viseraalisiin (autonomisiin) refleksiksi. Somattiset refleksit vaikuttavat luustolihaksiin, viseraaliset säätelevät sisäelinten toimintaa sekä rauhasten eritystä. Refleksit voivat olla spinalisia (selkäytimeen liittyviä) tai kraniaalisia (aivorungon ja aivojen tasolla) ja ne voivat olla monosynaptisia (yksittäisen synapsin kautta) tai polysynaptisia (useita synapseja).

Esimerkkejä: Patellaarinen refleksi (polven koukistuminen) on tyypillinen monosynaptinen spinalinen refleksi. Vetäytymisrefleksi on polysynaptinen ja reagoi haitallisiin ärsykkeisiin. Kraniaalisia refleksiesimerkkejä ovat räpäytysrefleksi (silmäkulman sulkeutuminen) ja pupillirefleksi valon vaikutuksesta; nielemis- ja yskimrefleksit ovat viseraalisia refleksitoimintoja, joita säätelee aivorunko ja kasvohermot.

Merkitys ja havainnointi: Refleksit mahdollistavat nopean vasteen ja suojan sekä antavat tietoa keskushermoston ja ääreishermoston tilasta. Niitä arvioidaan neurologisessa tutkimuksessa mittaamalla refleksien voimakkuutta, latenssia ja reaktioita. Refleksitoimintojen muutokset voivat heijastaa vaurioita tai muutoksia sekä ääreishermoston että keskushermoston toiminnassa.