Reagointikykyisyyttä

Reagointikykyisyyttä (reagointikykyisyys) on käsite, joka kuvaa järjestelmän, biologisen yksilön, materiaalin tai organisaation kykyä havaita ympäristön muutoksia ja vastata niihin tarkoituksenmukaisesti. Se kattaa sekä nopean vasteen että kyvyn sopeutua pitkän aikavälin muutoksiin. Termi on yleisesti käytössä sekä luonnontieteissä että tekniikassa sekä sosiaalisissa ja inhimillisten järjestelmien tutkimuksessa.

Etymologisesti sana muodostuu sanoista reagointi (reaktio), kyky ja -isyys, mikä viittaa toimintaan, jossa yksikkö omaa valmiuden käynnistää vaste reagoidakseen stimulusin aiheuttamaan tilaan. Eri konteksteissa reagointikykyisyys voidaan nähdä erottuvasti: kemiallisessa ja biologiassa se viittaa kykyyn käynnistää ja ylläpitää reagointeja, fysiologisesti myös vasteaikaan ja herkkyyteen. Informaation- ja teknologia-alalla kyse on järjestelmien, laitteiden tai prosessien kyvystä tunnistaa muutoksia ja muuttaa toimintaansa nopeasti.

Käytännön sovelluksia on useita. Biologiassa reagointikyky on olennaista esimerkiksi immuunivasteissa ja hermoston nopeissa vasteissa. Tekniikassa ja robotiikassa se liittyy sensorien, algoritmien ja ohjausjärjestelmien kykyyn reagoida epäonnekkaisiin tilanteisiin. Organisaatioissa se heijastuu toimintavalmiuteen, päätöksentekoon ja toimintatapojen muokkautuvuuteen muuttuvissa olosuhteissa.

Mittaaminen perustuu vasteaikaan, herkkyyteen, kynnystasoihin ja sopeutumisen nopeuteen. Faktoreita jotka vaikuttavat ovat ympäristö, teknologia, koulutus ja aikaisemmat kokemukset. See also: sopeutumiskyky, joustavuus, resilienssi, reaktiokyky.

Esimerkeiksi voidaan mainita nopea virheenkorjaus sensorijärjestelmissä, imuneste- ja hormonaalisten vasteiden nopeus sekä organisaation kyky reagoida markkina- tai sääntelymuutoksiin.