Rasvamaksatiloissa

Rasvamaksatiloissa maksaan kertyy liikaa rasvaa, mikä näkyy erityisesti hepatosyyttien rasvojen kertymisenä. Yleisesti rasvaa on yli 5 prosenttia maksan painosta. Rasvamaksatiloja esiintyy sekä alkoholin käytön yhteydessä että ei-alkoholiperäisesti. Ei-alkoholiperäinen rasvamaksa (NAFLD) kattaa sekä yksinkertaisen steatoosin että NASHin (non-alcoholic steatohepatitis), jossa maksaan kehittyy tulehdusta ja usein sidekudosta. Alkoholiin liittyvä rasvamaksa (AFLD) muodostaa toisen pääryhmän.

Syyt ja riskitekijät ovat moninaisia. Yleisimmät tekijät ovat ylipaino, insuliiniresistenssi ja metabolinen oireyhtymä, tyypin 2 diabetes sekä dyslipidemia. Myös alkoholin määrä, tiettyjen lääkeaineiden käyttö sekä geneettiset tekijät vaikuttavat riskiin. NAFLD:n kehitys yhdistetään usein pitkäaikaiseen ylirasitukseen maksassa ja haitalliseen ruokavalioon sekä vähäiseen liikuntaan.

Oireet ja diagnostiikka vaihtelevat. Monet ovat oireettomia; mahdollisia oireita ovat väsymys ja epigastrisen oikeanpuoleisen ylänsä tunto- tai kiputilat. Diagnostiikka perustuu kuvantamismenetelmiin (esim. ultraäänitutkimus, CT- tai MRI-kuvat) sekä verikokeisiin, jotka voivat osoittaa maksaan liittyviä toimintahäiriöitä. NAFLD:n tai NASHin varmistamisessa voidaan tarvita maksabiopsia, erityisesti erottamaan steatoosi infektion tai fibrosian asteelta.

Hoito keskittyy elämäntapamuutoksiin: painonpudotus, säännöllinen liikunta ja terveellinen ruokavalio. Alkoholinkäytön rajoittaminen tai välttäminen on tärkeää. Lääkkeitä NAFLD/NASH-hoitoon ei ole yleisesti hyväksytty, mutta tietyissä tapauksissa voidaan harkita pioglitatsonia tai vitamiini E:tä, erityisesti biopsian osoittamassa NASH:ssa. Ennuste riippuu tilan vakavuudesta ja mahdollisesta fibroosin etenemisestä; rasvamaksatilat voivat parantua elämäntapamuutoksilla, mutta niihin liittyy edelleen suuria kardiovaskulaarisia riskejä. Tämä korostaa kokonaisvaltaisen terveyden ja riskitekijöiden hallinnan merkitystä.