Rapautumisessa

Rapautumisessa tarkoittaa kivien ja mineraalien hajoamista sekä niiden muuttumista pienemmiksi osiksi tai uusiksi mineraaleiksi. Tämä on maaperän muodostumisen keskeinen vaihe, ja siihen vaikuttavat sekä kemialliset että fysikaaliset sekä biologiset prosessit.

Päämuodot ovat mekaaninen rapautuminen (fysikaalinen), kemiallinen rapautuminen ja biologinen rapautuminen. Mekaaninen rapautuminen syntyy, kun kivet rikkoutuvat, lohkeilevat tai muuttuvat pienemmiksi kappaleiksi lämpötilavaihtelujen sekä veden jäätymis- ja sulaumisvaiheiden sekä juurten ja muiden organismien vaikutuksesta. Kemiallinen rapautuminen tapahtuu veden ja happojen vaikutuksesta, jolloin mineraaleja liukenee, hydrolysoituu tai hapettuu; tuloksena on uusien mineraalien, kuten savien, muodostuminen ja kiven rakenteen heikkeneminen. Biologinen rapautuminen koostuu mikrobien, sienten ja kasvien juurten kemiallisesta vaikutuksesta sekä mekaanisesta rasituksesta, jota elollinen massa aiheuttaa kivelle.

Rapautumisen kiihtyvyyteen vaikuttavat tekijät ovat ilmasto (lämpötila ja kosteus), kivilaji ja mineraalikoostumus, topografia, veden liikkuvuus sekä ajan kulu. Maaperän muodostuminen hyötyy rapautumisesta, koska se vapauttaa kivilajeista ravinteita ja muokkaa muun muassa hiekkaa, savea ja moreenia sekä sitä kautta ympäröivän maiseman rakennetta. Rapautuminen on keskeinen osa pedogeneesiä ja geokemian kiertokulkua, ja se vaikuttaa sekä maaperän ravinteisuuteen että vesistöjen kemiaan.