Rakennuskulttuuri

Rakennuskulttuuri on kokonaisuus, joka kuvaa sitä, miten rakennuksia Suomessa suunnitellaan, rakennetaan ja käytetään. Se kattaa arkkitehtuurin esteettiset periaatteet, rakennusmenetelmät ja materiaalit sekä rakennettuun ympäristöön kohdistuvat sosiaaliset, kulttuuriset ja ekologiset arvot.

Historian kuluessa rakennuskulttuuri on rakentunut metsäteollisuuden roolin, ilmaston ja kaupungistumisen kautta. Perinteinen puurakentaminen näkyy sekä maaseudun hirsiköissä että kaupunkien puutaloissa, ja 1900-luvulla alkanut modernistinen suunnittelu sekä urbanistiset muutokset ovat muokanneet rakennettua ympäristöä. Viime vuosikymmeninä painopiste on siirtynyt energiatehokkuuteen, kestävyyteen, kiertotalouteen ja rakennusten saneeraamiseen.

Kevyt ja massiivinen rakennemuoto sekä puu- ja kivirakenteet ovat tyypillisiä suomalaisessa rakennuskulttuurissa. Tärkeitä ovat myös lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmien energiatehokkuus, saavutettavuus ja käyttäjäystävällisyys. Rakennuslainsäädäntö ja rakennusmääräykset sekä kulttuurihistoriallisten kohteiden suojelu ohjaavat suunnittelua ja toteutusta.

Rakennuskulttuuri vaikuttaa arkeen, kaupunkikuvaan ja talouteen: se heijastaa ilmasto- ja energiatavoitteita sekä asuinväljyyttä, ja sen kehittämisessä keskeisiä toimijoita ovat arkkitehdit, suunnittelijat, rakentajat, kunnat sekä asukkaat ja käyttäjäjärjestöt.