Rajapintatyypit

Rajapintatyypit ovat ohjelmoinnissa käytettyjä käsitteitä, jotka määrittelevät kontraktin sille, millaisia ominaisuuksia ja toimintoja olion tai arvon on tarjottava. Rajapinnan toteuttava olio lupaa noudattaa tätä sopimusta, jolloin sen käyttö voidaan tehdä riippumattomasti toteutuksesta.

Rajapintatyypit voidaan luokitella useilla tavoilla. Yleisin jako on nominal- ja strukturaalinen tyypitys. Nominaalisessa tyypityksessä otetaan huomioon ainoastaan, että luokka tai olio ilmoittaa toteuttavansa tietyn rajapinnan; konformointi syntyy, kun rajapinnan nimi ja sen metodit ovat mukana koodissa. Strukturaalisessa tyypityksessä konformointi määräytyy olion ominaisuuksien perusteella: olio täyttää rajapinnan, jos sillä on vaaditut metodit ja ominaisuudet, riippumatta siitä, onko se merkitty eksplisiittisesti toteuttamaan rajapintaa. Tämä mahdollistaa joustavan käyttöliittymän ja laajan yhteensopivuuden.

Erikoistuneet rajapintatyypit sisältävät perinteisiä jaotuksia. Marker-rajapinnat ovat rajapintoja, joissa ei ole metodeja mukaan annettuna, vaan ne yksinkertaisesti kertovat, että olio kuuluu tiettyyn ryhmään. Toiminnalliset, eli funktionaaliset rajapinnat, koostuvat usein yhdestä abstraktista metodista, mikä mahdollistaa niiden toteuttamisen lambda- tai funktionaalisina arvoina. Joissakin kielissä rajapinnat voivat sisältää oletusmenetelmiä, jolloin toteutus voi käyttää omaa versiota tai periyttää oletusratkaisun.

Suunnittelussa on tärkeää pitää rajapinnat pieninä, selkeinä ja koherenteina (rajapintojen erotteluperiaate). Ohjelmointi rajapintaan, ei toteutukseen, parantaa riippuvuuksien hallintaa ja testattavuutta sekä mahdollistaa joustavan vaihtokelpoisuuden toteutuksissa. Käyttötarkoituksiin kuuluvat API-suunnittelu, laajennettavuus ja modulaarinen kehitys sekä helppo säätäminen ja testaaminen erilaisten toteutusten kanssa.