Rajahyöty

Rajahyöty on taloustieteessä käytetty termi, jolla tarkoitetaan sitä lisäarvoa tai tyytyväisyyden määrää, jonka kuluttaja saa yhdestä lisäyksestä kuluttamansa hyödykkeen määrästä. Toisin sanoen rajahyöty kuvaa muutoksen kokonaishyödystä, kun määrää muutetaan pienin askelin. Matematiikassa rajahyöty määritellään MU = ΔU/Δq, eli hyötymuutos jaettuina lisäyksellä q. Silloin pienet muutokset q antavat likimääräisen arvion rajahyötyä.

Usein oletetaan, että rajahyöty pienenee kulutuksen lisääntyessä, eli rajahyöty alenee. Tämä ilmiö tunnetaan rajahyödyn alenemisena. Se on keskeinen periaate monissa kuluttajateoreettisissa malleissa ja selittää, miksi kysyntä voi olla hintajohteista: kun rajahyöty heikkenee, kuluttaja on valmis maksamaan vähemmän lisäyksistä.

Rajahyöty liittyy läheisesti kokonaiskysyntään, budjettirajoitteisiin ja preferensseihin. Vaikka käytännön analyyseissä usein puhutaan rajahyötysyksiköistä, on tärkeää muistaa, että hyödykkeiden utiliteetin mittaaminen on usein ordinalista, eikä tarkkaa numeerista hyötyarvoa pystytä vertailemaan suoraan. Rajahyötyä käytetään kuitenkin yleisesti kuluttajan valintojen, hinnanmuutosten sekä tulon vaikutusten mallintamiseen.

Historiaan kuuluvat taloustieteilijät, kuten William Stanley Jevons, Carl Menger ja Léon Walras, jotka 1800-luvulla kehittivät marginaalisen analyysin osana neolemia. Nykyisissä mikroekonomian malleissa rajahyöty on perusta kysynnän ja hyödykekohtaisen käyttäytymisen selityksille.