Rahoitusvarmuudessa

Rahoitusvarmuudessa orinen termi kuvaa järjestön rahoitusvarmuutta, eli sitä, miten luotettavasti rahoitus on turvattua ja miten pystytään täyttämään velvoitteet myös epävarmoissa markkinatilanteissa. Se viittaa sekä käytettävissä olevaan likviditeettiin että kykyyn hankkia uutta rahoitusta sekä hallita velanhoitorasitteita pitkällä aikavälillä. Rahoitusvarmuus koostuu useista ulottuvuuksista, kuten kassavirran ennustettavuudesta, vararahastojen määrästä, velanhoitosuhteista ja rahoituksen monipuolistamisesta.

Termiä käytetään erityisesti yritys-, kunta- ja julkisessa taloudessa sekä riskienhallinnassa, jossa arvioidaan, kuinka vakaa ja kestävällä pohjalla oleva rahoitus on. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota esimerkiksi velanhoitokyvyn mittareihin, kuten likviditeettisuhteisiin, kassavirtojen ennusteisiin, maturiteettiprofiiliin sekä rahoituslähteiden hajautukseen ja mahdollisiin tukikorko- tai lainasopimuksiin.

Rahoitusvarmuuden ylläpitäminen ja parantaminen tapahtuu muun muassa laadukkaalla kassavirtojen hallinnalla, vararahastojen kerryttämisellä, pitkäjänteisellä rahoituksella ja kustannustehokkuuden sekä riskienhallinnan käytännöillä. Törmätessä epävarmuuteen varautuminen voi sisältää kontingenssisuunnittelua, likviditeettivarojen käytön järkevää hallintaa sekä vaihtoehtoisten rahoituskanavien varmistamisen.

Liittyvät termit ovat rahoitusriski, maksuvalmius sekä velanhoitoluokitus. Rahoitusvarmuus ei yksin määritä kannattavuutta, mutta se vaikuttaa organisaation kykyyn toimia ja kasvaa taloudellisesti vakaasti eri taloudellisissa olosuhteissa.