Radiotähtitieteen

Radiotähtitiede on tähtitieteen ala, joka tutkii maailmankaikkeutta radiotaajuuksilla. Se käyttää radioteleskooppeja havaitsemaan sähkömagneettista säteilyä, jota eri taivaankappaleet lähettävät. Nämä lähteet voivat olla esimerkiksi pulsareita, kvasaareja, galakseja ja tähtienvälisiä kaasu- ja pölypilviä. Radiotaajuudet ovat aallonpituudeltaan pidempiä kuin näkyvä valo, ja ne pystyvät läpäisemään pölyä ja kaasua, jotka estävät näkyvän valon kulkua. Tämä tekee radiotähtitieteestä erittäin hyödyllisen tiettyjen kosmisten ilmiöiden tutkimisessa.

Radioteleskoopit ovat yleensä suuria lautasantenneja tai antenniryhmiä, jotka on suunnattu keräämään ja vahvistamaan heikkoja radiosignaaleja avaruudesta. Signaalit analysoidaan tietokoneilla, jotta niistä voidaan muodostaa kuvia tai tutkia niiden ominaisuuksia, kuten taajuutta ja voimakkuutta. Radiotähtitieteen avulla on tehty useita merkittäviä löytöjä, kuten ensimmäisten kvasaarien ja pulsarien löytäminen. Se on myös antanut tärkeitä tietoja maailmankaikkeuden rakenteesta ja kehityksestä. Erilaiset radiolähteet antavat tietoa muun muassa mustista aukoista, supernovajäänteistä ja tähtien syntyalueista.