Radiosignaali

Radiosignaali on sähkömagneettinen aalto, jonka ominaisuutena on kantaa tietoa langattomasti. Radiosignaalin perusominaisuus on sen kantotaajuus (carrier frequency) sekä modulaatio, jolla signaalin informaatio voidaan välittää. Radioliikenteessä signaali syntyy muuntamalla tiedot analogisesti tai digitaalisesti carrier-aallon ominaisuuksiin, kuten amplitudiin, taajuuteen tai vaiheeseen.

Modulaatiotyyppejä on monia: analogisia kuten amplitudimodulaatio (AM) ja taajuusmodulaatio (FM), sekä digitaalisia kuten amplitude-shift keying (ASK), frequency-shift keying (FSK), phase-shift keying (PSK) ja quadrature amplitude modulation (QAM). Digitaalisen signaalin etuja ovat parempi virheenkorjaus sekä tehokkaampi spektrin käyttö.

Radiosignaalin kulkua hallitsevat aallonpituus, taajuus sekä ympäristön olosuhteet ja maaston muoto. Matalammat taajuudet voivat levitä maanpinnan myötä tai ionosfäärän kautta, kun taas korkeat taajuudet ovat usein riippuvaisia suorasta näköyhteydestä. Signaalin kantama ja laajuus määritellään sekä voimasta että antennien ominaisuuksista, ja häiriöihin sekä meluun vastaa usein suodatus ja virheenkorjaus.

Sovelluksia ovat radiolähetykset, mobiiliviestintä, televisio, langattomat tietoverkot sekä radar- ja navigointijärjestelmät. Radiosignaali tarvitsee vastaanotinketjun, jossa antenni ottaa vastaan, vastaanotin demoduloi informaation ja digitaalinen prosessi muuntaa sen käytettäväksi tiedoksi.

Sääntely ja taajuuksien hallinta vaihtelee maittain, mutta yleisesti radiospektri on rajallinen resurssi, jonka käyttö suunnitellaan viranomaisten toimesta. Turvallisuus- ja säteilymääräykset ohjaavat laitteiden suunnittelua sekä käyttöä.