Radiopuhelimet

Radiopuhelimet ovat kaksisuuntaista langatonta viestintää käyttävien laitteiden yhteydessä käytettyjä välineitä, joiden avulla useampi käyttäjä voi vaihtaa ääniä reaaliajassa. Yleisimmät muodot ovat käsikäyttöiset radiopuhelimet (handheld) ja ajoneuvoihin asennettavat radiopuhelimet sekä kiinteät tukiasemat. Radiopuhelimia käytetään laajasti ammatillisissa järjestelmissä, kuten pelastus- ja turvallisuusorganisaatioissa, logistiikassa, rakennusalalla sekä tuotannossa, ja ne ovat myös yleisiä harrastus- ja kuluttajatuotteita.

Radiopuhelimet voivat toimia analogisella tai digitaalisella teknologiaympäristöllä. Analogia käyttää FM-ääntä ja useita erillisiä kanavia; digitaaliset järjestelmät tarjoavat paremman äänenlaadun, tehokkaamman spektrin käytön sekä mahdollisuuden ryhmä- ja yksityisviestintään sekä viestien salaamiseen. Digitaalisia standardeja ovat esimerkiksi DMR, TETRA, NXDN ja P25, sekä erilaiset trunking- ja IP-pohjaiset ratkaisut. Käyttö voi kattaa sekä paikalliset että laajamittaiset järjestelmät, ja monissa tapauksissa laitteet integroituvat tietojärjestelmiin sekä sijainti- ja hälytystoimintoihin.

Käyttö ja sääntely vaihtelevat maittain. Usein taajuudet ja teho määräytyvät viranomaisten toimesta; pienemmissä, lyhyen kantaman laitteissa on tarjolla lisenssittömiä vaihtoehtoja kuten PMR-virtaa kantavia taajuuksia, kun taas suuremmat järjestelmät vaativat lupaa. Suomessa radiolaitteiden ja taajuuksien hallinnoinnista vastaa Traficom. Radiopuhelimet ovat keskeisiä sekä ammattilais- että harrastuskäytössä, tarjoten nopean ja riippumattoman viestintäyhteyden kiinteän verkon ulkopuolella.

---