Radiokemiallinen

Radiokemiallinen on kemian ala, joka tutkii radioaktiivisia aineita niiden ominaisuuksien, hajoamisreaktioiden ja kemiallisten käytäntöjen näkökulmasta. Se kattaa radioisotooppien tuotannon, erottelun ja puhdistuksen sekä niiden kemiallisen ympäristön kanssa tapahtuvan käyttäytymisen. Keskeisiä käsitteitä ovat radioaktiivisuus, hajoamisaika sekä hajoamistuotteet.

Radiokemian menetelmät yhdistävät kemian ja säteilyfysiikan periaatteet. Radioisotooppeja valmistetaan ydinreaktoreissa tai kiihdyttimissä, ja niitä merkitään kemiallisiin yhdisteisiin seurantatarkoituksiin. Mittauksissa käytetään säteilydetektoreita sekä gamma-, alfa- ja beta-spektroskopiaa sekä nestemäistä scintillointia.

Sovelluksia ovat lääketiede ja diagnostinen kuvantaminen (PET- ja SPECT-kuvaus), radiolabeleeratut molekyylit sekä biologisten prosessien seuraaminen. Teollisuudessa radiokemiallisia merkintöjä käytetään prosessien valvontaan, laadunvarmistukseen ja jäljitettävyyteen. Ympäristötutkimuksissa radionuklidien kulkeutumista ja pitoisuuksia mitataan sekä puhdistus- että valvontatarkoituksiin.

Turvallisuus on radiokemiallisessa työssä keskeistä: asianmukainen koulutus, suojavarusteet, dosimetria ja säännösten noudattaminen sekä ALARA-periaatteen huomioiminen. Radiokemian juuret ovat 1890-luvulla Becquerelin ja Curien tutkimuksissa; moderni radiokemia on kehittynyt monipuoliseksi työkaluksi sekä tieteessä että lääketieteessä ja teollisuudessa.