RIAAkäyrän

RIAA-käyrä (tai RIAA-käyrä-ääniefekti) on vinyl-levyjen masterointi- ja toistojärjestelmissä käytetty standardoitu taajuusvastekäyrä. Sen tarkoituksena on optimoida tallennuksen dynamiikka ja grooven käyttöä sekä minimoida kohina, jotta äänite voidaan toistaa laajemmalla käyttöarvolla monenlaisilla laitteilla. Käyrä määrittelee, miten signaali muokataan masteroinnissa ja miten toistolaitteet palauttavat alkuperäisen tasapainon.

Historiallisesti RIAA-käyrä otettiin käyttöön Yhdysvalloissa 1950-luvulla RIAA:n toimesta ja siitä lähtien se on muodostanut de facto -standardin maailmanlaajuisesti vinylin vaihe- ja toistolaitteissa. Eräät vanhemmat levymerkit sekä harvinaisemmat järjestelmät käyttivät kuitenkin omia käyriensä (kutsutaan esimerkiksi NAB-, Columbia- tai IEC-käyriä), mutta RIAA-käyrä on hallinnut yleistä käytäntöä.

Teknisesti käyrä koostuu kolmesta aikavakion break-pisteestä, jotka vastaavat noin seuraavia taajuuksia: 50 Hz (aikaväli noin 3180 μs), 500 Hz (noin 318 μs) ja 2120 Hz (noin 75 μs). Käytännössä masteroinnissa signaali koodataan siten, että bassoa korostetaan ja korkeita taajuuksia vaimennetaan, ja toistolaitteet käyttävät näiden korjausta vastaavaa käänteistä käyrää palauttaakseen tasapainon. Tämä mahdollistaa suuremman dynaamisen tilan ja paremman äänenlaadun sekä alkuperäisen äänensävyn palauttamisen toistossa.

Nykykäytössä RIAA-käyrä on yleisin vinylin phono-preampien ja digisointiprosessien de facto standardi, ja sen oikea toteutus on oleellinen osa laadukasta vinyleiden kuuntelua.