RFIDtekniikkaa

RFIDtekniikkaa on automaattisen tunnistuksen ja tiedonkeruun ala, jossa tagit tallentavat tunnistetietoa ja lukijat vastaanottavat sen radioaaltojen kautta. Tagit voivat olla passiivisia (ei omaa virtalähdettä), aktiivisia (paristo) tai puoliksi passiivisia. Lukijat koostuvat radioyksiköstä ja antennista, ja taustajärjestelmä käsittelee vastaanotetut tiedot sekä tallentaa tai linkittää ne tarvittaviin rekistereihin.

Järjestelmä koostuu tagista, lukijasta ja antennista sekä taustajärjestelmästä, joka tallentaa ja hallinnoi tieto- ja tapahtumatietoja. RFID-tageja voidaan lukea useilla taajuusalueilla, kuten matalataajuus (LF) noin 125–134 kHz, korkea taajuus (HF) 13,56 MHz sekä ultra-korkea taajuus (UHF) noin 860–960 MHz; joissakin sovelluksissa käytetään myös 2,4 GHz:n radiotaajuuksia. Taajuuden valinta vaikuttaa lukumatkaan, lukijan herkkyyteen sekä ympäristön sietoon esimerkiksi metallin tai nesteiden aiheuttamien häiriöiden osalta.

Sovellukset kattavat logistiikan ja varastonhallinnan, tuotteen seurannan, pääsynvalvonnan, maksuliikenteen sekä eläinmerkkauksen. RFID mahdollistaa nopeamman ja kontaktittoman lukemisen sekä suurten tietomäärien automaation. Rajoitteita ovat tallennuskapasiteetti, ympäristön vaikutus lukemiseen sekä turvallisuus- ja yksityisyyden riskit kuten salakuuntelu, skimming ja mahdollinen kloonaus. Näihin liittyvät vaatimukset salaukselle, autentikoinnille ja pääsynhallinnalle sekä asianmukaiselle tietoturvan hallinnalle.

Standardit ja yhteensopivuus määrittävät RFID-järjestelmien yhteentoimivuutta. Esimerkkejä ovat ISO/IEC 14443 ja 15693 passiivisille korteille sekä ISO/IEC 18000 -perhe, joihin kuuluvat eri taajuusalueet; EPCglobal/GS1-standardeja käytetään erityisesti UHF-alueilla Gen 1 ja Gen 2. Käytäntöjä ja tietoturvaa ohjaavat sekä kansainväliset että paikalliset säädökset, jotka ohjaavat datan käsittelyä ja yksityisyyden suojaa optimoituen.