Päästönormeja

Päästönormeja ovat lakiin kirjattuja rajoja päästöille, joita teollisuuslaitokset, liikenne ja muut toimijat voivat päästää ilmaan. Ne määrittelevät esimerkiksi hiukkasten, typen oksidien, rikkidioksidin sekä haihtuvien orgaanisten aineiden enimmäisarvot ja voivat koskea kasvihuonekaasuja. Päästönormeilla pyritään parantamaan ilmanlaatua, suojelemaan terveyttä ja vähentämään ilmastonmuutosta.

Toimialoittain normeja säädetään erilaisilla säädöksillä: ajoneuvoille on eurooppalaisia päästönormeja (Euro 1–Euro 6/VI, nykyisin valmistellaan Euro 7), ja raskaille ajoneuvoille vastaavat standardit Euro IV–VI. Teollisuuden ja energiantuotannon päästörajoja sovelletaan esimerkiksi IED-direktiivin kautta (2010/75/EU), joka asettaa lupavelvoitteita sekä teknisiä vaatimuksia. Ilmassa vallitsevalle laadulle asetettavat tavoitteet toteutuvat osin yleisillä ilmanlaatu-direktiiveillä ja seurantajärjestelmillä.

Valvonta ja täytäntöönpano jakautuvat kansallisille ja EU-tason viranomaisille. Päästöjä mitataan sekä laboratorio- että kenttätesteillä, ja päästövähennysteknologioita kuten suodattimia, NOx-päästöjä vähentäviä tekniikoita sekä energiatehokkuutta käytetään lupien noudattamisen tukena.

Päästönormeihin liittyy sekä taloudellisia että teknisiä haasteita, mutta ne ovat keskeinen keino puhtaamman ilman ja ilmaston turvaamiseksi. Kansainvälisesti ne nivoutuvat EU:n päästökauppajärjestelmään sekä muihin maiden omiin ilmasto- ja ilmanlaatupolitiikkoihin.