Pääomaverotusta

Pääomaverotusta tarkoittaa verotusta, joka kohdistuu pääomasta saaduihin tuloihin sekä sijoitus- ja omistusarvoihin liittyviin tuottoihin. Termiä käytetään sekä yleisesti kuin myös suomalaisessa verotuskeskustelussa kuvaamaan sitä, miten pääomatuloja verotetaan osana verojärjestelmää. Pääomaverotus voi kattaa sekä yksityishenkilöiden että yritysten tuloja.

Pääomavero kattaa yleisimmin korkotulot, osingot, vuokratulot sekä myyntivoitot ja muut pääomatuloiksi luokiteltavat tuotot. Tulojen laskennassa huomioidaan usein vähennykset ja tappiot, kuten realisoitumattomatkin tappiot joissakin tilanteissa. Verotuksessa sovellettavat vähennykset ja kirjanpitokäytännöt vaihtelevat maittain, ja monissa järjestelmissä pääomatulot verotetaan erikseen muusta ansiotulosta.

Hallinnointi ja periaatteet: Pääomaverotuksessa veroprosentit ja mahdolliset vähennykset määritellään lainsäädännössä. Osa pääomatulosta voidaan pitää veron suorittajana valtion tai veroviranomaisen toimesta, esimerkiksi osingoista ja koroista perittäviä ennakonpidätyksiä voidaan periä suoraan maksajan toimesta. Lopullinen verotus selviää verotuksen vuotuisella veroilmoituksella.

Rahoituspolitiikassa pääomaverotuksella pyritään keräämään tuloja sekä ohjaamaan säästämistä ja sijoittamista. Pääomaverotuksen oikeudenmukaisuutta ja vaikutuksia investointikäyttäytymiseen pohditaan jatkuvasti, ja kansainvälisesti järjestelmät vaihtelevat huomattavasti. Suomessa pääomaverotus on osa kokonaisverotusta, mutta maassa ei ole yleistä varallisuusveroa, vaan verotus kohdistuu ensisijaisesti pääomatuloihin eikä suoraa omaisuuden määrää.