Pääaine

Pääaine tarkoittaa korkeakoulututkinnon pääasiallista suuntaa tai erikoisalaa. Se kuvaa opiskelijan keskittymisen aluetta ja muodostaa suurimman osan tutkinnon opinnoista. Pääaine määrittelee, mitä aihepiirejä opiskellaan syvällisemmin, millaisia kursseja suoritetaan ja usein minkälaisen opinnäytetyön opiskelija tekee.

Suomessa sekä yliopistot että ammattikorkeakoulut AMK käyttävät pääainetta tutkinnon rakenteessa. Yliopistopuolella kandidaatin ja maisterin tutkintoja suoritettaessa opiskelija valitsee tai saa valita pääaineen, joka rakentaa opintopolun ja vaikuttaa tutkinnon loppuun liittyvään opinnäytetyöhön sekä jatko-opintomahdollisuuksiin. Sivuaineet eli minor-opinnot täydentävät pääainetta.

Ammattikorkeakouluissa pääaine on usein yhtä keskeinen osa ammatillista koulutusta: tutkinnon koostumus jakaantuu pääaineryhmiin ja sivuaineisiin, ja koulutus painottaa käytännön osaamista. Pääaineen valinta voi tapahtua opintojen alussa tai ohjelmasta riippuen hieman myöhemmin, ja siihen liittyvät opintokokonaisuudet sekä harjoittelut ohjaavat alan valmiuksia.

Pääaineella on sekä akateeminen että ammatillinen merkitys: se määrittelee erikoistumisen suuntaviivat, vaikuttaa tutkimus- ja kehittämistoiminnan mahdollisuuksiin sekä antaa työnhakutilanteissa osaamisen osoituksen. Joillakin aloilla pääaine ja sen sisältö voivat heijastua opinnäytetyön aiheeseen ja tulevaan uraan.