Pysäköintinormit

Pysäköintinormit, suomeksi pysäköintisäännöt tai pysäköintimääräykset, viittaavat lakeihin, asetuksiin ja paikallisiin ohjeisiin, jotka säätelevät ajoneuvojen pysäköintiä. Nämä normit vaihtelevat suuresti maittain, alueittain ja jopa kuntatasolla, mutta niiden perimmäisenä tarkoituksena on varmistaa liikenteen sujuvuus, turvallisuus ja järjestyksellisyys.

Yleisiä pysäköintinormeihin kuuluvia seikkoja ovat pysäköintikieltoalueiden määrittely, kuten risteyksissä, suojateiden läheisyydessä tai pelastuslaitosten kulkureiteillä. Myös aikarajoitukset tietyillä alueilla, pysäköintimaksujen perusteet ja pysäköintilupajärjestelmät ovat keskeisiä pysäköintinormien osia. Erityismääräyksiä voidaan asettaa esimerkiksi invapaikkojen käytölle, latauspisteille sähköautoille tai polkupyörien pysäköinnille.

Pysäköintinormeja valvotaan yleensä poliisin tai kunnan viranomaisten toimesta, ja niiden rikkomisesta voi seurata pysäköintivirhemaksun, eli sakon, määrääminen. Tavoitteena on ohjata pysäköintiä siten, että se ei häiritse liikennettä, jalankulkua tai muiden ihmisten normaalia elämää. Paikalliset pysäköintinormit saattavat ottaa huomioon myös kaupunkisuunnittelun tarpeita, kuten asukaspysäköinnin järjestämisen tiiviisti rakennetuilla alueilla.