Pulsaatiotoiminnon

Pulsaatiotoiminnon on termi, jota käytetään suomalaisessa teknisessä kirjallisuudessa kuvaamaan ohjaustoimintoa, joka tuottaa pulssoivan ulostulon vaihtamalla laitteen päälle ja pois päältä valitulla taajuudella. Toiminto moduloi energiansyöttöä tai signaalin tasoa sen ylläpitämisen sijaan, jolloin syntyy jaksollisia pulssisarjoja, joiden on-tila huipputeho vastaa käytettävissä olevaa jännitteitä tai aktivaattorin asentoa.

Toteutus on yleinen elektronisissa ja mekaanisissa järjestelmissä. Yleisin muoto on pulssileveysmodulointi (PWM), jossa vaihtotaajuus pysyy vakiona ja vaikutusvoimakkuutta säädetään muuttamalla virran tai jännitteen effective arvoa duty cyclea muuttamalla. Muita muotoja ovat pulssitaajuusmodulointi ja yleinen on/off-pulssitus. Keskeisiä parametreja ovat pulssitaajuus (f), duty cycle (D), pulssin muoto sekä on-tilan amplitudi.

Sovellukset kattavat moottorinohjauksen (nopeuden ja väännön säätö), nesteen käsittelyn (pumppujen ja venttiilien pulsatiivinen käyttö), lämmitys- ja lämpötilanohjauksen (energian pulssittainen toimitus) sekä valaistuksen säätämisen. Käytössä on syytä ottaa huomioon kytkinhäviöt, sähkömagneettinen häiriö (EMI), mekaaninen resonaatio ja lämpösyklit. Usein käytetään suodatusta tai suljettua säätöä, jotta efektinomaista ulostuloa saadaan tasoitettua ja järjestelmän vaatimukset täytettyä.

Termistöltään pulsaatiotoiminnon kuvaa laitteen ohjelmoidun pulsatiivisen käyttäytymisen, ei pelkästään tasaista ulostuloa, ja käsite on laajalti käytössä automaatio-, sulautettu- ja voimaelektroniikassa suomenkielisessä teknisessä dokumentaatiossa.