pulssitaajuusmodulointi

Pulssitaajuusmodulointi, tunnetaan myös nimellä PFM (Pulse Frequency Modulation), on signaalinkäsittelytekniikka, jossa informaatiota siirretään muuttamalla pulssin taajuutta, kun taas pulssin leveys ja amplitudi pysyvät vakiona. Tämä eroaa pulssinleveysmodulaatiosta (PWM), jossa puolestaan pulssin leveys vaihtelee.

PFM-järjestelmässä informaatiota edustava signaali vaikuttaa suoraan pulssien väliseen aikaan. Kun informaatiosignaalin arvo kasvaa, pulssien välinen aika lyhenee, mikä johtaa korkeampaan taajuuteen. Vastaavasti, kun informaatiosignaalin arvo laskee, pulssien välinen aika pitenee, ja pulssien taajuus pienenee.

Tätä tekniikkaa käytetään usein digitaali-analogi-muuntimissa (DAC) sekä virranhallintajärjestelmissä, kuten kytkentävirtalähteissä. PFM:n etuna on sen yksinkertaisuus ja kyky tuottaa analoginen signaali digitaalisesta datasta. Sitä voidaan myös käyttää tiedon siirrossa, vaikka se onkin vähemmän yleinen kuin PWM monissa sovelluksissa.

PFM-signaalin dekoodaus vaatii vastaanottimen, joka pystyy mittaamaan peräkkäisten pulssien välisiä aikoja ja muuttamaan ne takaisin alkuperäiseksi informaatiosignaaliksi. Tekniikan valinta riippuu sovelluksen vaatimuksista, kuten tarkkuudesta, nopeudesta ja tehonkulutuksesta.