Pullistui

Pullistui on suomen kielen verbin pullistua imperfektimuoto, eli se kuvaa tapahtumaa, joka on sijoittunut menneisyyteen. Sillä tarkoitetaan sitä, että jokin on tullut ulos, pullistunut tai paisunut jonkin voiman, paineen tai kehon liikkeen vaikutuksesta. Pullistun voi vastata englannin “bulged” tai “swelled” -käsitteisiin.

Käyttöalueet ja esimerkit

Pullistuaa käytetään sekä konkreettisissa että kuvailevissa yhteyksissä. Esimerkiksi lihas, rusto tai verisuonitus voi pullistua paineen alaisena, ja esineen saumat tai reunat voivat pullistua, kun ne venytyksen tai läpiviennin seurauksena muodonmuuttuvat. Myös luonnonilmiöt, kuten paisuva rintsu tai pyöreä muoto, voidaan kuvatessaan sanoa pullistuneen. Lisäksi verbin taivutuspääteihin liittyvät muodot voivat muodostaa menneisyyden mittaan viittaavia lauseita: “hän pullistui” tarkoittaa, että henkilö tai olento koki tämän muutoksen menneisyydessä.

Taivutus ja vs. kieliopilliset muodot

Pullistua kuuluu suomalaisiin kerto- ja läsnäolotilanteisiin taipuvaisiin verbeihin. Päämuodot ovat: minä pullistun, sinä pullistut, hän pullistuu; me pullistumme, te pullistutte, he pullistuvat. Imperfektimuoto on, kuten artikkelin pääasiallisena aiheena, pullistui kolmannen henkilön yksikössä menneessä ajassa. Partisiipit ja muut derived-muodot, kuten pullistunut, liittyvät kuvaamaan jonkin olennon tai esineen saavuttamaa tilaa menneen jälkeen.

Etymologia ja luonne

Pullistua-sanan tarkka etymologia ei ole yksiselitteinen, mutta se liittyy suomalaisiin juuriperinteisiin, jotka ilmentävät ulokkeen, paisumisen tai muodonmuutoksen ilmaisua. Pullistui toimii tässä kontekstissa vain yhden äänteen muotona, eikä itsenäisenä lempasona, vaan rivin kolmannen persoonan imperfektimuotona.

Näillä tiedoilla pullistui toimii käsitteellisesti osana sanaa pullistua ja kuvastaa menneen aikakauden muodonmuutosta sekä konkreettisissa että kuvailevissa yhteyksissä.