Puhetekstin

Puheteksti (usein sanotaan myös puhetekstin käsitteeksi) tarkoittaa kirjoitettua versiota puheesta, jota käytetään esitettäväksi puhujan toimesta tai julkaistavaksi niin, että sisällöt ovat selkeästi ymmärrettävissä yleisölle. Puhetekstin tarkoituksena on mahdollistaa sujuva, nopea ja tarkoituksenmukainen puhe, mutta sitä voidaan myös lyhentää tai muokata tilaisuuden mukaan.

Rakenne ja tyyli

Puhetekstin rakenne noudattaa usein peruslogiikkaa: johdanto, pääkohdat, siirtymät sekä yhteenveto tai päätös. Teksti kirjoitetaan lukea varten tai luettavaksi, joten se voi sisältää sekä täsmällisiä sanomisia että rytmistä ilmaisua. Puhetekstissä huomioidaan kuulijakunta, tilaisuuden luonne ja puhujan tyyli. Merkit voivat sisältää ohjeellisia merkintöjä, kuten painotuksia, taukoja tai nopeuden säätöä, mutta kirjoitus itsessään on yleisesti selkeää ja helposti seurattavaa.

Käyttö ja laatiminen

Puheteksti kirjoitetaan usein, kun puhetta varten halutaan varmistaa sanoman tarkkuus tai kun puhe julkaistaan litteroituna tekstinä. Sitä käytetään koulutustilaisuuksissa, poliittisissa puheissa, tiedotusvälineissä ja tapahtumissa. Laatimisprosessi voi sisältää muokkaamista yleisötilanteen mukaan, tiivistämistä sekä korjaamista oikeakielisyyden ja selvyden vuoksi. Toisinaan puheteksti laaditaan ensisijaisesti manuskriptina luettavaksi, toisinaan valitaan puhetta tukevia muistiinpanoja tai bullet-pointteja.

Erilaiset muodot

Erillään ovat manuskriptinen puheteksti (täsmällinen sanamuoto) ja muistiinpanot tai outline, jotka sallivat suuremman vapaan ilmaisun. Verbatim-transkriptio taas dokumentoi puheen tarkasti sellaisenaan. Puheteksti toimii tärkeänä tallenteena, harjoitusmateriaalina ja julkaisuna.