Puhelinkäytön

Puhelinkäytön on suomalainen termi, jota käytetään kuvaamaan puhelimen ja siihen liittyvän teknologian käyttöä arjessa. Siinä viitataan sekä perinteiseen puhelinsoittamiseen että nykyaikaiseen älypuhelin- ja mobiililaitteiden käyttöön, kuten tekstiviestintään, sovellusten avaamiseen, verkkoselailuun, sosiaaliseen mediaan ja videoviihteen kulutukseen. Puhelinkäytön mittaaminen kattaa useita ulottuvuuksia, kuten käyttöaika, puheluiden määrä ja kesto, sekä notifikaatioiden määrä ja käytön monitoitteisuutta.

Käyttö on kehittynyt teknologian kehittyessä: älypuhelimet ovat muuttaneet puhelimen roolia tiedonhakijan, viestintäkanavan ja viihteen lähteenä. Eri ikäryhmät, asuinalueet ja kulttuurit käyttävät puhelinta tavoilla, jotka vaihtelevat yhteystarpeista ja digitaalisista valmiuksista riippuen.

Hyvinvointi ja yhteiskunta: Puhelimen käyttö voi parantaa yhteydenpitoa, tiedonsaantia ja tehokkuutta, mutta liiallinen tai epäkypsä käyttö voi aiheuttaa unettomuutta, silmien rasitusta, huomion jakamisen vaikeuksia sekä riippuvuutta. Tutkimukset ja suositukset korostavat kohtuullista käyttöä, yöaikojen rauhoittamista ja yksityisyyden suojaa.

Tutkimus ja politiikka: Tutkimuksessa käytetään kyselyitä, päiväkirjoja ja sovellusperusteisia seurantoja käyttöajankohtien ja toimintojen luokitteluun. Digital wellbeing -lähestymistavat sekä koulutus- ja työpaikkasuositukset pyritään tukemaan hyötyjä samalla vähentäen haittoja.