Psykoosilääkkeitä

Psykoosilääkkeitä, tunnettuja myös antipsykootteina tai neurolepteina, ovat lääkeryhmä, jota käytetään ensisijaisesti psykoottisten tilojen, kuten skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön, hoitoon. Ne vaikuttavat aivojen välittäjäaineisiin, erityisesti dopamiiniin, tasapainottaen sen toimintaa ja lievittäen siten psykoottisia oireita, kuten harhaluuloja ja aistiharhoja.

Psykoosilääkkeet jaetaan yleensä kahteen pääluokkaan: tyypillisiin (ensimmäisen sukupolven) ja epätyypillisiin (toisen sukupolven) antipsykootteihin. Tyypilliset antipsykootit ovat vanhempia ja tehokkaita positiivisten oireiden, kuten aistiharhojen ja harhaluulojen, hoidossa. Niillä voi kuitenkin olla enemmän neurologisia sivuvaikutuksia, kuten liikehäiriöitä. Epätyypilliset antipsykootit ovat uudempi ryhmä, ja niiden katsotaan vaikuttavan laajempiin aivoalueisiin. Ne ovat usein tehokkaita sekä positiivisten että negatiivisten oireiden, kuten tunne-elämän latistumisen ja motivaation puutteen, hoidossa, ja niillä on yleensä vähemmän vakavia liikehäiriöitä, vaikka niihin liittyykin riski aineenvaihdunnan muutoksista.

Hoito psykoosilääkkeillä on usein pitkäaikaista, ja lääkärin seuranta on tärkeää sivuvaikutusten havaitsemiseksi ja hoidon tehokkuuden varmistamiseksi. Psykoosilääkkeiden käyttö on aina yksilöllistä, ja sopivan lääkkeen ja annostuksen valinta perustuu potilaan oireisiin, yleiskuntoon ja mahdollisiin yhteisvaikutuksiin muiden lääkkeiden kanssa. Lääkkeiden käyttöä ei tule koskaan lopettaa äkillisesti ilman lääkärin ohjeistusta.