Psykometriset

Psykometriset menetelmät, tai psykometriikka, ovat psykologian osa-alue, jossa ihmisen psykologisia ilmiöitä mitataan standardoitujen mittareiden avulla. Keskeisiä välineitä ovat testit, kyselyt, tehtäväkokonaisuudet ja skaalausjärjestelmät, joiden avulla arvioidaan kykyjä, ominaisuuksia tai persoonallisuutta.

Psykometrisessa mittauksessa korostuvat reliabiliteetti, validiteetti, standardointi ja normointi. Reliabiliteetti kuvaa mittarin toistettavuutta ja tulosten tarkkuutta. Validiteetti kertoo, mittaako testi sen, mitä sen on tarkoitus mitata. Standardointi varmistaa yhtenäiset olosuhteet ja ohjeet, jotta tulokset ovat verrattavissa. Normit antavat kontekstin yksittäiselle tulokselle vertaamalla sitä muun väestön tuloksiin. Itemianalyysi, klassinen testiteoria (CTT) ja kysymysvasteoria (IRT) ovat keskeisiä työkaluja testin kehittämisessä ja arvioinnissa.

Testityyppejä ovat esimerkiksi älykkyys- ja kognitiivisuustestit, oppimiskykytestit, persoonallisuustestit sekä ammatilliset soveltuvuustestit. Psykometrisia menetelmiä käytetään laajasti koulutuksessa, henkilöstöhallinnossa, kliinisessä työssä ja tutkimuksessa.

Kehitysprosessi sisältää määritelmän constructista, itemien laatimisen, pilottitutkimukset, itemianalyysin, validoinnin ja normituksen. Käyttöönotossa huomioidaan kulttuurinen soveltuvuus, käännösten laatu, mahdollinen syrjintä sekä tietosuoja ja eettiset näkökulmat.

Esimerkkejä tunnetuista testeistä: WAIS- ja WISC -älykkyystestit, MMPI-2 persoonallisuustesti ja NEO-PI-R pitkä persoonallisuusmittari. Psykometriikka pyrkii objektiivisuuteen ja vertailtavuuteen mittauksen kautta.